Tänään päätin, että haluan aloittaa aamun ihan rauhassa, juoda kahvit, syödä aamupala, lueskella päivän lehti, laittaa hiukset ja naama kuntoon ilman, että kukaan häiritsee tai on pyörimässä jaloissa. Sehän onnistui, kun en enää viiden jälkeen käynyt nukkumaan, kun olin tytölle antanut pullollisen maitoa! Nyt on kaikki nuo edeltämainitut tehty ja vielä ehdin blogianikin päivittämään, eikä kello ole kuin 7.34:-) Pitäisiköhän tämä ottaa tavaksi? tai toisaalta onhan se nukkuminenkin aika kivaa, ehkä silloin tällöin ottaa itselleen tälläisen kiireettömän aamun.
Keittö on siinä pisteessä, että tänään tai viimeistään huomenna hylly laitetaan seinälle! Keittiöön tuli pari pientä muutosta, nyt kun taas myllättiin niin myllätään kunnolla. Pari kiinteää kaappia sai lähteä keittiöstämme ja avohyllyt tilalle. Noista siis kuvia myöhemmin.
Viikkoon mahtui paljon kivoja juttuja ja yksi niistä oli mieheni kanssa vietetty yhteinen lounas ravintolassa. Voi miten se teki terää näin kotiäidin arkeen. Olin niin täpinöissäni, sillä sai syödä rauhassa ja syödä jokainen ruoan palanen nautiskellen sekä sai viettää hieman aikaa oman kullan kanssa kaksin. Tällä hetkellä syöminen on sellaista hotkimista ja katkonaista, koska tyttö ei tykkää ollenkaan jos äiti alkaa syömään:-(
Tällaisessa asussa lähdin syömään, jotenkin en meinannut millään löytää mitään päälle pantavaa. Olenhan tottunut parin kuukauden aikana kulkemaan leggareissa ja collarissa, jotka ovat maailman mukavimmat päällä.
(Odd Mollyn paita pääsi eka kertaa päälle)
Viikkoon mahtui myös hieman pääsiäisen laittoa. Vihdoin ja viimein muistin istuttaa ohrat sekä Tiimarista hain muutaman pajukissan oksan, sillä aidot saavat mut aivastelemaan. En ole kovin pääsiäistä laittava henkilö, mutta perinteiset ohrat ja pajunkissat sekä kukat tulee hankittua. Meinasin tänä vuonna, jospa Daniel pääsisi "muna" jahtiin, etsimään piilotettuja suklaamunia. Mikähän on sen oikea päivä milloin tätä pitäisi tehdä, mä en nimittäin tiedä.
(sain laitettua myös viherkranssia ja ituja kasvamaan)
Nyt huudetaan äitiä, joten pitää rientää.
Hyvää viikonloppua!
Halauksin,
Aivan ihana tuo paita!!
VastaaPoistaMeillä myös neiti reagoi pajunkissoille Nuohan oli melko aidon näköisiä, pitänee varmaan mennä hakemaan samoja:)
Aurinkoista viikonloppua!!
Ihana tuo paita ja kaunis olet sinäkin!
VastaaPoistaOlen viime vuosina huomannut kans oireilevani sekä pajunkissoille että koivunoksille sisällä, joten tyydyn nykyään pitämään niitä vain terassilla ja ihastelemaan ikkunan läpi :)
Meillä oli aikoinaan 'munajahti' tyttärillä aina 1. pääsiäispäivänä - en tiedä mikä on se oikea päivä tai onko sellaista edes ;))
Mukavaa viikonloppua teille!
Kaunis asu! Voin vain kuvitella sen luksuksen kun on päässyt hetkeksi kahdestaan miehen kanssa. Ihanaa!
VastaaPoistaMeillä munajahti on aina 1.pääsiäispäivänä eli sunnuntaina. Ja voi että se on kivaa hommaa! Nyt onkin eka pääsiäinen uudessa talossa ja mä olen keksinyt tosi paljon hyviä piiloja! Jes!
Ja voi ei, munkin on pakko laittaa ohrat tänään kasvamaan. On koko viikon pitänyt... kohta ne vappuohria, jos en tänään muista. :D
Ihana tuo sinun asusi!:) Minä tänä vuonna pitkästä aikaa otin oikeita pajunkissoja sisälle, otin niistä vain ne kissat pois. Tuli siis pelkkiä oksia;) Mutta ne olivat tarpeeksi pitkiä lattiamaljakkoon, nuo teko-oksat eivät olleet, joten niitä laitoin lipaston päälle. Vielä ei ole tullut oireita, mutta katsotaan, miten tilanne etenee. Mukavaa viikonloppua!:)
VastaaPoistaOi mikä paita ja voi mikä malli! Oletpas kaunis! :)
VastaaPoistaKivaa aikuisten aikaa teillä, se on aina niin luksusta!
Aurinkoa viikonloppuun!
Mia: Pajunkissat ovat ihania, mutta harmillisia, kun nenä alkaa kutiamaan. Itse yllätyin myös miten aidon näköisiä ne ovatkaan.
VastaaPoistaMarielisa: Kiitos paljon!
Aidot saa tänä vuonna meilläkin jäädä ulos. Olen joka vuosi sinnikkäästi niitä sisälle kantanut, mutta nyt ei enää.
kiitos vinkistä "munajahdin" päivästä.
Pinky: Se oli luksusta päästä syömään hetkeksi kahdestaan, suosittelen lämpimästi.
Kyllä meidänkin on se 1. pääsiäispäivänä nyt tehtävä. Täytyy miettiä piiloja, voi pitäisiköhän miehelle vinkata, et piilottaisi minun suklaat johonkin, jotta voisin niitä etsiskellä.
Ohrat meinasi jäädä istuttamatta, vaikka siemenet oli hankittu jo hyyyvissä ajoin. On melkeimpä joka vuotinen ongelma.
Syysunelma: Kiitos! Kerroppa miten sitten kävi, tuliko oireita. Haluaisi kyllä oikeita sisälle, mutta nyt en jaksa pärskiä jatkuvasti.
Uuden kuun Emilia: Voi kiitos Emilia, ihan punastun kohteliaisuudestasi:-)
Kyllä se piristää mukavasti, kun välillä pääsee hetkeksi irrottautumaan. Vaikka onhan ne pienokaiset niin ihania, ettei niistä raaskisi luopua hetkeksikään.
Mukavaa viikonloppua!